Koko päivä meni joutavanpäiväiseen pikkunäpertelyyn, kuten poraamiseen ja ikkunanpesuun. Ikkunanpokat olivat niin paksun ja pinttyneen lian peitossa, että piti turvautua magicspongeihin siinäkin touhussa. Ikkunat olivat niin likaiset, että ne piti pestä kolme kertaa ennen kuin vesi oli edes harmaata. Lisäksi ikkunoiden välissä oli oikea kärpästen hautausmaa. Olipa joukkoon eksynyt pari pistävääkin. Uloimpia isoja ikkunoita ei meinannut saada auki, ne kun ovat yhdellä lasilla varustettuna niin heppoisia, että vääntyisivät varmaan mutkalle hetken tuettaolon jälkeen.
Raatokokoelma |
Seinä pullottaa keskeltä.. eikä ole ainoa |
Illalla ennen poislähtöä oltiin vielä tässä jamassa.. |
Talo on ainakin luja - se on tullut havaittua. Nimittäin proppukolojen poraamiseen on kulunut jo useita poranteriä ja iskuporakoneesta meinaa yty loppua kesken. Aikaa menee tuhottomasti parin hassun reiän poraamiseen... joten meillä on laitettuna vasta pari hassua jalkalistaa.
Tapetti jätettiin suosiolla laittamatta. Ehkä siihen olisi voinut huomenna ottaa aikaa, mutta olemme molemmat niin täynnä tätä koko hommaa, että mittaaminen, tarkistusmittaaminen, lähmän heittely seinille ja väärin tapetointi olisi ollut meille liikaa.
Huomenna olisi muuttopäivä. Ihmiset tulevat puolilta päivin ja melkein kaikki listat on vielä laittamatta. Keittiö ja lattiat ovat siivoamatta ja makuuhuoneen kaappikin törröttää vielä väärässä paikassa ovitta... Onneksi vanha kämppä tarvitsee olla vasta tiistaina luovutuskunnossa!
Remonttiromantiikka on viimeistään nyt hävinnyt. Nimittäin ei se olekaan kivaa yhdessätekemistä ja pesänrakennusta, vaan uniintyöntyvää hel**ttiä. Kumpikaan ei ole kuukauteen nukkunut kunnolla. Kummallakin on selkä niin hajalla, että muuttopäivä kammottaa.
Ensi kerralla kun remontoidaan, niin kukkaroa raotetaan sen verran enemmän, että joku toinen saa tehdä työt. Jos sitä ensi kertaa edes tulee.