4. ja 5 päivä - Tapettihelvetissä

Päivä neljä

Ohjelmassa oli tapetinpoistoa, mutta sentään yksi valopilkku päivässä, eli uudet vetimet vanhoihin keittiönkaappeihin. Kätevänä poikana Karvanaama sahasi (kyllä, sahasi, väänsi ja katkoi) itsesäädettävät Bilteman ruuvit, joilla nuo vetimet sitten kiinni saatiin. Homma oli siinäkin: kaapin alaosa on "muotoiltu" siten, että vedin menee vinoon ja ruuvit samaten. Vetimet tosiaan Bilteman, halpaa alumiinia näyttäisivät olevan - ja hinta keikkui siinä pari euroa per kappale -tuntumassa.

Vetimet ennen..

Keittiön ilme nuoreni ainakin viisi vuotta

Tapetinpoistosta sen verran, että kyllä on oikeasti alimmasta helvetin huoneesta ne neropatit, jotka ovat saaneet päähänsä lyödä vanhan tapetin päälle aina uutta. Ei siinä mitään, jos tapetti on sellaista mukavaa paperitapettia, mutta meillä on pikkuhuoneessa sellainen *bleep* patentti, että oksat pois. Päällimmäinen kerros on jotain ysärivinyylipintaa. No, se lähtee pois kun revitään vinyylikerros irti ja kostutetaan sen alla oleva paperi. Kun se ollaan saatu pois, alla on joku kuitutapetin tapainen 80-lukulainen tapetti, joka ei lähde repimällä, kostuttamalla eikä minkäänsortin kaapimilla. No, sitä sitten hampaat irvessä on nyt kaksi päivää revitty irti. Ja kun se vihdoin saadaan pois, niin alla on maalikerros. No, tyhmempi löisi maalikerroksen tuon piälle, mutta nämä kaksi remonttirölliä katsoivat sen alle - ja siellähän oli tapetti. Huoh.. Oikeasti, jos ihmiset maalaatte, niin maalatkaa edes tasoitetapettia. Ja jos tapetoitte, niin poistakaa ne edelliset kerrokset. Sillä tekin jonain päivänä tästä maailmasta lähdette ja joku tollo ostaa asunnon, jonka seinille te olette laiskuuttanne lyöneet kymmenen kerrosta tapettia.

Meillä on ollut tarkoitus laittaa yhdelle seinälle tapetti, mutta nyt sekin ajatus ottaa päähän - meinaa siis se, että se on joskus otettava pois.

Karvanaama otti ja purki pikkumakuuhuoneen kiinteän kaapin. Ei kauaa nokka tuhissut, kun kaapille näytettiin vähän vasaraa. Kiilana käytettiin uskollista Fiskarsin retkikirvestä. Sieltä kaapin sivuseinän takaa muuten löytyi sellainen viritelmä, että kukkuu. Kuvasta ei selvästi näy, mutta kaamea viritys se on. On kuin entisen ikkunan paikalle olisi laitettu joku pikapatentti vanerista... No, korjaussuunnitelma on seuraava: kitillä tasaiseksi ja maalia perään.

Tässä kuvassa myös esimakua laminaateista. Vaalea makuuhuoneisiin.

Päivä viisi

Lisää tapetinpoistoa. Kaunistus oli niin rikki edellisestä päivästä, ja jälleen kerran huonosti nukutusta yöstä, että oli aamupäivän aikana poistanut kahden vuodan leveydeltä maalattua tapettia - eikä enää iltapäivällä muistanut miten oli ne pois saanut. Pikkutorkut yhden aikaan keittiön lattialla, ruhon alla rikkimennyt suojahaalari, pieluksena farkut ja kaksi suojahaalaripakettia. Peittona palveli uskollinen maxikokoinen kaulahuivi. Kylmähän sieltä lattialta ylös ajoi, mutta lattiatorkuilla sitten jaksoi painaa iltaan asti.

Käyttövalmista tuli myös jääkaappipakastimesta, joka (positiiviseksi yllätykseksi osoittautui iästään huolimatta varsin energiapihiksi), tuntui kovin äänekkäältä, kunnes tajusi sen seisovan betonin päällä ja äänen kulkeutuvan lattian kautta aika kauas. No, sen alle tulee piakkoin nätti laminaatti ja Tuplexia, ei kantaudu sitten enää kompuran hurina. Tapetinpoiston lisäksi aikaansaatujen listalla ainakin kaapin purku (ja täsmälleen samanlainen viritelmä kuin pikkumakuuhuoneen kaapin takaa).

Siitä lähti vaatekaappia... Huomatkaa ikkunaseinän viritelmä mallia "mitävit."

Tuo seinä on sitäihteensä betonia, jonka päälle jonain kauniina päivänä ilmestyy kerros jotain tavaraa ja sen jälkeen maalia. Kaunistus laittaisi siihen gyprocia, mutta kätevämmällä - Karvanaamalla - on takataskussa parempi suunnitelma. Siitä lisää myöhemmin. Tuossa hyllyn kohdalla pitäisi kuitenkin parinkymmenen päivän päästä olla sohva.

Tänään oli myös ensimmäinen päivä, kun avoimesti keskusteltiin aiheesta "tulee kiire". Ratkaisu? Haalitaan kasaan ne ihmiset, jotka ovat tarjoutuneet ruokapalkalla avuksi. Kuultiin huhua, että kaljapalkalla ainakaan ei kannata ihmisiä palkata, saunantekoon oli kuulemma mennyt kuukausi, kun rakennustyö oli sen sijaan mennyt kaljotteluksi. Meidän perheessä ei kaljottelua harrasteta lainkaan, joten talkoolaiset saavat tyytyä pizzaan ja kolajuomiin.