Viimeiset päivät - Osa 2

Tänään suoritettiin pienimuotoista shoppailua. Vähän mattoa, rullaverhoa - semmoista. Muuten homma on valmista paitsi pari listaa puuttuu (edelleen, huoh). Tulossa on vielä torstaina (kunhan työkalut, roskat jne ovat poissa) hieno kuvasarja lopputuloksesta, mutta sitten tämä remonttikuu on purkissa.

Sen verran hommasta on tullut opittua, että itse tekemällä säästää rahaa. Muuten aika, hermot ja into ovat nopeasti loppuun kulutettu. Naapuri tässä tänään tuumasi meille, että meillä oli tiukka aikataulu. Eipä tullut missään vaiheessa mieleen, että ihmiset yleensä varaavat tälle projektille enemmän aikaa. Mutta meilläpä oli lomaa, joten oli myös aikaa pyöriä aamusta iltaan... ilman Karvanaaman kesäloman siirtoa valmista ei olisi tullut millään. Saattaisimme vieläkin hinkata seinistä sitä omituista pakkelia..

Kuten luvattu, pieni kuvasarja jalkalistojen pikakiinnityssysteemien asennuksesta siltä varalta, että joskus pitää kerrata..

Ensiksi otetaan mittaa, eli kuinka pitkä listan tulisi olla.. Normaalisti tässä vaiheessa ottaisimme vatupassin, jonka avulla merkitsisimme sekä pikakiinnikkeen asennuspaikat että varmistaisimme pikakiinnikkeiden suoraanasennuksen. Karvanaama päätti oikaista pari vaihetta ja katsoa, että lista "nuolee" lattiaa mieluummin kuin seinää.

Lista sahataan sopivaan mittaan. Mikäli lista olisi jatkunut tuohon kaapin jalkaan, listaan olisi leikattu jiirikulma, mutta tällä kertaa se jätettiin suoraan. Karvanaaman ukin vanhat mökin jakkarat tässä toimivat alustoina. Myöhemmin ne saavat kerroksen maalia ja lakkaa toimiakseen parvekekalusteina. Nyt ne ovat hyödyksi.

Seinästä on hyvä poistaa pienet epätasaisuudet, jotta lista "nuolee seinää". Tässä työvälineinä oli taltta ja vasara.

 Listan ruuvikolot merkitään kynällä seinään.. Tässä vaiheessa huolellisempi käyttäisi vatupassia (tai vesivaaka teille termi-intoisemmille), mutta meillä lattia kulkee suhteellisen suorassa.

Iskuporakoneella porataan reiät propuille..

 Vasaralla naputellaan hellästi vähän kerrallaan proput seinään.

Ruuvivääntimellä kiristetään ruuveilla pikakiinnike seinään kiinni.

... ja lopuksi lyödään lista kiinni. Mikäli kiinnikkeet on asennettu oikein, lista tarvitsee oikeastaan vain tiputtaa kiinnikkeisiin ja vähän painaa paikoilleen. Nättiä.

Viimeiset päivät - Osa 1

Perjantaina kävimme hakemassa auton lainaan. Saimme mukavan valkoisen VW Transporterin, joka lähti mukavasti valoista. Sen konepellin alle kun oli pakattu muutakin kuin ilmaa...

Lauantaina aloittelimme aamun rauhallisesti pakkaillen ja Karvanaaman asennellessa jalkalistoja.

Maler -jalkalistateline

Puolen päivän aikaan saimme avuksemme herrasmiehet A ja V. Sääkin suosi meitä: sillä hetkellä, kun ensimmäinen apumies kapusi portaita vanhalla asunnolla, taivas aukeni ja saimme tilaamamme (not!) muuttosään - eli kunnon vesisateen. Karvanaaman kanssa miehet pelasivat 3D-Tetristä (=lastasivat) auton täyteen sohvaa ja laatikkoa kun kissankokoiset vesipisarat ropisivat niskaan. Kuten kenen tahansa nörtin muuttokuormassa; Sohva, tietokoneet ja Aku Ankan Taskukirjat tuotiin ensimmäisenä.

Muuttosää

Kolme autolastillista siirtyi yhdessä hujauksessa, jonka jälkeen muuttomiesten ja -naisten masut täytettiin pizzalla ja kebabrullilla.

Toinen kuorma alkaa tulla ovesta sisään..

Sen jälkeen A lähti reissun päälle ja V joutui lähtemään vaimonsa avuksi paimentamaan neljän pojan apinalaumaansa. Vastuu muutosta tipahti kokonaan Karvanaaman, Kaunistuksen, Pikkusiskon, Sen Sulhon ja R:n hennoille hartioille.

Tuommoinen siitä vanhasta kaapista tuli kun sille antoi vähän maalia ja ponnahdussalvat..

Sunnuntaina vasta siirtyi sänky ja loput tavarat, mm. varaston sisältö. Uuden asunnon järkyttävänsaastaisia keittiönkaappeja ja uunia oli siivoamassa Pikkusisko, jonka korvaamatonta apua ei voi sanoin kuvata tai mitenkään palkita.

Lisäksi joku ihana (not!) naapurimme katsoi asiakseen soittaa parkkivalvontafirman sakottamaan muuttoautoamme.  Että tulihan se sakko vielä...  Ja pakkohan se oli olla jonkun naapurin soittama sakotus, eivät parkkifirmat sunnuntaisin kierrä... Kiitos vaan siitä. Ja jos ko. naapuri jää kiinni, niin kosto elää...  Se tuossa sakossa hiertää tosiaan kaikkein eniten, että auto oli selvästi muuttoauto ja jos sakottajalla olisi ollut silmät päässä, se olisi nähnyt että auto oli puolillaan. Ovet olivat siirron ajan kiinni ettei koko homma ui vesisateessa.. Pienellä järjenkäytöllä olisi voinut päätellä, että edellisiä oltiin siirtämässä syvemmälle asuntoon ja auto oli sen aikaa pois hissin edestä. Suoraan sanottuna vituttaa. Sakottaa nyt perk*le muuttoautoa!

Valmista ei ollut vielä maanantainakaan, jolloin kävimme siivoamassa vanhan asunnon. Siihen meni koko päivä, vaikka päätimme aamulla, että vaan vähän hipasemme siitä pintoja. Loppujenlopuksi tuli ikkunat hinkattua kiiltäviksi, lattiat pestyä kolmesti, tapettia imureerattua jne jne.

Tiistaina tulee tarkastaja, jonka jälkeen lähtee viimeinen kaatopaikkakuorma, työkalut ja entisen kämpän avaimet. Kuvia tulee vielä valmiista kämpästä, kunhan saadaan tavarat paikoilleen. Kuvakertomus luvassa aiheesta "jalkalistojen kirot"

Monesko päivä nyt on?

Miten näyttääkin siltä, että valmista ei tule ikinä?

Koko päivä meni joutavanpäiväiseen pikkunäpertelyyn, kuten poraamiseen ja ikkunanpesuun. Ikkunanpokat olivat niin paksun ja pinttyneen lian peitossa, että piti turvautua magicspongeihin siinäkin touhussa. Ikkunat olivat niin likaiset, että ne piti pestä kolme kertaa ennen kuin vesi oli edes harmaata. Lisäksi ikkunoiden välissä oli oikea kärpästen hautausmaa. Olipa joukkoon eksynyt pari pistävääkin. Uloimpia isoja ikkunoita ei meinannut saada auki, ne kun ovat yhdellä lasilla varustettuna niin heppoisia, että vääntyisivät varmaan mutkalle hetken tuettaolon jälkeen.

Raatokokoelma

Asunnossa ei ole yhtään suoraa seinää. Siis suoraa niin, että siihen olisi vain voinut vetää jonon laminaattia ja homma olisi ollut sitä myöten selvä. Seinät ovat vinossa kuin vaarivainaan heinäseipäät -  ja vielä kaiken päätteeksi kenossa myös alhaalta ylös kollattuna. Huoh..

Seinä pullottaa keskeltä.. eikä ole ainoa

Illalla ennen poislähtöä oltiin vielä tässä jamassa..

Talo on ainakin luja - se on tullut havaittua. Nimittäin proppukolojen poraamiseen on kulunut jo useita poranteriä ja iskuporakoneesta meinaa yty loppua kesken. Aikaa menee tuhottomasti parin hassun reiän poraamiseen... joten meillä on laitettuna vasta pari hassua jalkalistaa.

Tapetti jätettiin suosiolla laittamatta. Ehkä siihen olisi voinut huomenna ottaa aikaa, mutta olemme molemmat niin täynnä tätä koko hommaa, että mittaaminen, tarkistusmittaaminen, lähmän heittely seinille ja väärin tapetointi olisi ollut meille liikaa.

Huomenna olisi muuttopäivä. Ihmiset tulevat puolilta päivin ja melkein kaikki listat on vielä laittamatta. Keittiö ja lattiat ovat siivoamatta ja makuuhuoneen kaappikin törröttää vielä väärässä paikassa ovitta... Onneksi vanha kämppä tarvitsee olla vasta tiistaina luovutuskunnossa!

Remonttiromantiikka on viimeistään nyt hävinnyt. Nimittäin ei se olekaan kivaa yhdessätekemistä ja pesänrakennusta, vaan uniintyöntyvää hel**ttiä. Kumpikaan ei ole kuukauteen nukkunut kunnolla. Kummallakin on selkä niin hajalla, että muuttopäivä kammottaa.

Ensi kerralla kun remontoidaan, niin kukkaroa raotetaan sen verran enemmän, että joku toinen saa tehdä työt.  Jos sitä ensi kertaa edes tulee.

26. ja 27. päivä - Eri osoitteissa

Eilen maalattiin, vietiin roskia ja laitettiin lattiaa.

Tapetointi ei onnistunut lainkaan. Se yksi ainoa vuota (joka tuulikaappiin laitettiin) lörpöttää reunoilta ja oli kaikeksi viaksi hitusen vinossa ja liian lyhyt. Kuvaa siitä ei kyllä ilkiä laittaa. Tiedoksi kanssaihmisille, että jos oletatte suoraan rullasta seinälle taputeltavan tapetin laittamisen olevan helppoa, niin on aika kohdata elämän kylmät realiteetit. Se ei ole. Tapetin poistaminen seinältä on lastenleikkiä tapetin kiinnittämiseen verrattuna! Pikkumakuuhuoneen seinä on tapetoimatta ja Kaunistus alkaa olla sitä mieltä, että seinän voisi huomenna vain maalata ja jättää tapetoinnin hamaan tulevaisuuteen. Mutta kun se on niin kiva tapetti... Katsotaan sitä huomenna.

Lisäksi paikkansa löysi kätevä Osramin lamppu, jossa yllätti niinkin hieno ominaisuus kuin magneetti, jolla lampun saa kiinni johonkin - ehöm - sopivaan pintaan. Nyt se jököttää pitkän tuulikaapin patterin yläpäässä ja heti liikettä havaittuaan väläyttää kolmen ledin voimalla sellaisen valosäteen silmille, että majakkakin olisi kateellinen.

Tänään Karvanaama teki supermiehen työn ja latoi loput lattiat paikoilleen yksinään - samalla kun Kaunistus nukkui pitkään ja oli muka tekevinään jotain kotona. Kaunistuksen mitta alkaa olla niin täysi, että pelkästään huomisaamuna tehtävä pikatapetointi ja loput työt (listojen ja verhotankojen kiinnitys) painaa synkkänä taakkana hartioilla.

Omaisuus on nyt pitkälti laatikoissa tai jätesäkeissä. Yllättävän kauan menee kippojen pakkaamisessa - ne kun yhä näinäkin maailman päivinä on käärittävä paperiin ja pakkailtava laatikoihin nätisti. Olemme aina olleet varmoja, että meillä on vähän astioita, mutta pelkästään isoja Ikean vesilaseja löytyy puolen hyllyllisen verran. Lisäksi muuttoa edeltävinä hetkinä tekee mielenkiintoisia havaintoja, kuten "ai meillä on tällainenkin..."

Yllättävän paljon tavaraa mahtuu sellaiselle pariskunnalle, joka ei omasta mielestään harrasta hamstrausta. Kaikki on "tarpeellista", mutta vielä on pakkaamatta ja pussittamatta tavaraa. Pelkästään hedelmäpusseja löytyi kaapin kätköistä niin paljon että hävettää. Ehkä Karvanaaman äidiltä on tarttunut jotain sota-ajan eläneiden säästämisinnosta.

Pussittamisesta tulikin mieleen, että liekö maailmassa muita ihmisiä, jotka pakkaavat kangasomaisuutensa jätesäkkeihin... Mikäli on, jaksavatko he sitten määränpäässä pestä pesukoneellinen toisensa perään räteistä se kamala haju, joka pussista parin päivän muhimisen aikana ehtii tarttua? Yleensähän jätesäkeissä on sellainen tunkkainen teollisuusmuovin haju? No, näissä jätesäkeissä on 50 vuotta vanhan tupakantahriman pöydän, teollisuusmuovin ja rapakon risteytyshaju.

Entisessä asunnossa on jalkatila aika vähissä. Laatikoita ja jätesäkkejä on vaikka toisille jakaa.

Huomisen ohjelma:

Kiinnitä loput jalka- ja peitelistat
Kiinnitä verhotangot
Tapetoi pikkumakuuhuoneen seinä (tai maalaa se)
Siivoa uusi kämppä.

Ylihuomenna olisi sitten tarkoitus muuttaa. Tai ainakin muuttohenkilöstö on silloin tilattu.

Sunnuntaina olisi tarkoitus siivota vanha kämppä

Ja maanantaina voisimme ehkä asettua taloksi. Ehkä.

Päivät 24 ja 25 - Loppusuoralla

Kyllä, maaliviiva häämöttää jo. Eilen ja tänään on sudittu maalia sinnetänne, ostettu loput tarvikkeet, lyöty laminaattia lattiaan.. Nyt jotain alkaa näkyäkin. Tosin mitään ei meinaa näkyä, kun sadesää puree särmän luonnonvalolta. Tänään lopetimme työn aikaisemmin juuri tuon valoteknisen asian vuoksi.

Keittiö on yhtä listaa vaille valmis..

Tähän huoneeseen tulee vielä pari koristelistaa ja jalkalistat..

Makuuhuone toimii vielä huomisaamuun saakka maalaamona

Laminaattien asennus näyttää helpolta - ja sitä se onkin. Meinaa jos ei ole paljoa kulmia. Toisin kuin meidän keittiönkopperossa. Kulmia ja sitämyöten sahaamista oli aika paljon tarjolla ja tuohon pikkuosaan upposikin valtaosa päivästä. Toki uunin ja jääkaapin vekslaaminen aiheutti myös lisätyötä..

Meillä kiisteltiin tänään siitä, että laitetaanko makuuhuoneen massiivinen "kiinteä" kaappi laminaatin "alle" vai päälle. Karvanaama on sitä mieltä, että päälle - ja Kaunistus sitä mieltä, että laminaatti laitetaan sen ympärille. Todennäköisesti päädytään Karvanaaman ehdotukseen. Mutta sehän tarkoittaa vain sitä, että Kaunistus saa sitten sanoa "mitäs mä sanoin", kun jotain poksahtaa rikki.

Pikkumakuuhuoneen laminaatin vuoksi Kaunistus on onnesta soikeana: XL-laminaatti näyttää todella ihanalta. Hämärässä kun siristää silmiä, niin voisi kuvitella katsovansa iän haalistamaa Turun linnan lankkulattiaa. Kyllä saksalaiset sitten osaavat tehdä nättiä laminaattia! Ja jos alennuskin oli yli 10 euroa/m2, niin kyllähän tuota kelpaa hymyillä.

Hymyn aihe ei sen sijaan ole budjetti, joka on tosiaan ylitetty. Viimeinen tikki oli tänään ostettu kiiltävä kalustemaali, (jolla vanhat kaapinovet saavat lisäelinaikaa pari vuotta kunnes on varaa ostaa uusi kaapisto ja) jonka hintalappu vielä ruhtinaallisen RTV:n juhlavuoden alennuksen jälkeen näytti tuplasti enemmän kun oli alunperin arvioitu. Vielä kun Firman palkanmaksujärjestelmäkin on nurin ja tädit makselevat ihmisten palkkoja esihistoriallisella menetelmällä (paperitöinä), jää tältä kuulta saamatta ylityö- ja muut lisät, joiden varaan nämä budjetin ylitykset laskettiin. Huoh. Säästötili taitaa saada pikkuiskun.

Vaikka ei uskonnollismielisiä ollakaan, niin kyllä on monta kertaa siunattu paria ihmistä: M, joka lainasi työkalut ja vielä kuljetti roskat kaatopaikalle (huomenna toisen kerran!), R, joka suoritti suurimman osan maalaustyöstä - ja loistavasti, sekä Pikkusisko, joka toi ruokaa ja maalasi eteisen. On ihanaa, että on ihania ihmisiä.

Kotona päiväsaikaan oleville naapureille huominen ja ylihuominen tulee olemaan kidutusta: Kaikenlaisia proppuja tullaan kiinnittämään seinään ja sitä varten käytetään konetta, jossa on infernaalista meteliä pahempi älämöykkä.

Asiasta apinaan: keittiön ikkuna sai ihan pikkuisen kiiltomaalia ylleen tänään. Kaunistus ei vaan typeryyttään tajunnut läträävänsä maalia, joten sinänsä kaunis pinta on nyt valumia täynnä. Se, miten tuo korjataan, jää hämärän peittoon ja hamaan tulevaisuuteen. 

Muita maalausmokia: Kukkalautojen sivut tuli maalailtua pensselillä. Kiiltomaali ja halpispensseli on kaikkea muuta kuin hyvä idea. Välttäkää kuin ruttoa. Sen sijaan kiiltomaali ja mohairtela - muy bene!

Havaittu vikoja: Keittiön allaskaappi on aivan liian ilmatiivis: biojäte oli jo ehtinyt homehtua: kahvinpurut olivat keltaoranssin homeen peitossa, vaikka ovat siellä muhineet vasta pari päivää!

Tehty havaintoja: Täällä näyttää aina puhaltavan hirveän voimakas tuuli. Valitettavasti se tuuli ei häädä ampiaisia. Olisivat edes mehiläisiä, jotka ovat hyödyksi, mutta kun ampiaisia..

Vammat: Karvanaaman sormet ovat niin kuivat, ettei mikään pysy hyppysissä. Molemmilla on mustelmia omituisissa paikoissa. Esimerkiksi ranteen sisäpuolella.

Testattu: K-Raudan tarjouslaminaattileikkuri: Yllättävää oli se, että varsinaista terää ei ollut, vaan "terä" on tasapäinen. Kyllähän laminaatti sillä mukavasti napsahtaa poikki ja ihan oikeasta kohtaa, mutta jälki on rosoista. Laminaatin katkaistu pää on siis "tasoitettava" pistosahalla.






J.K. Kerrankin Hesarista oppii jotain. Yhdellä parin aarin pihalla voi kukkia 30 eri voikukkalajia. Tiesittekö, että voikukkia on satoja lajeja?

23. päivä - Samaa kuin eilen ja toissapäivänä.. ja sitä edellisenä

Maalauksesta ei vain tunnu tulevan loppua. Tänään tuli sudittua kokonaiset kuusi tuntia, mutta missään ei näkynyt mitään. Maalia on tänään saanut tuulikaappi, keittiön päätyseinä, eteisen seinä, kylppärin "etuhuone" ja pari vaatekappaletta.

Tuulikaapissa on nyt muovimatto, joka näytti poikkeuksellisen hyvältä muovimatoksi. Tällä hetkellä se on suojattu sanomalehdellä, jotta remppakengät eivät tuhoa sen pseudokivistä ulkoasua.

Tältä näyttää tällä hetkellä..

Budjetti on tällä hetkellä 13 euroa ja centit päälle yli alkuperäisen suunnitelman. Kävimme tänään tuhlaamassa parisataa euroa peitelistoihin, ruuveihin, proppuihin, verhotankoihin ja listoihin. Teki molempien mieli ostaa uudet matot olohuoneeseen, mutta suunnitelma on vielä toistaiseksi jäissä. Eihän meillä vielä ole lattiaakaan.

Harjoittelukierros Tuplexia ja laminaattia kuvan vasemmassa laidassa

Todo -lista on vielä pitkä, mutta onneksi suurin osa hoituu huomispäivänä Kaunistuksen toimesta, kun Karvanaama ottaa vapaata lomalta ja menee töihin päiväksi.

Olohuoneen patterin ympäristö maaliin
Olohuoneen murheenkryynille maalikerros tai pari
Lukuisa määrä ovenkarmeja maalattavana..
Harmaan seinän korjausmaalaus
Laminaatit lattiaan
Kaapinovien maalaus
Kaappien vetimet
Kahden seinän tapetointi (nyyh..)
Makuuhuoneen oviaukon levyjen maalaus ja kiinnitys
Listat
Verhotangot
Siivous
Muutto

Ostoslistalla vielä:

Kalustemaalia x litraa
Jalkalistat
Kristallikruunu
Plafondi
Ponnahdussalpoja Ikeasta
Vierassänky
Verhot keittiöön
Laskoskaihdin makuuhuoneeseen

22. päivä - Vieläkin seiniä! Huoh..

Ohjelmassa oli seinien laittoa eli maalausta. Apua saatiin taas R:ltä ja Pikkusiskolta. Paria pientä seinänpalaa lukuun ottamatta homma on nyt listoja ja laminaatteja vaille valmista.

Ehkä nerokkain remontoijan apuväline on rolleri. Sen käyttötarkoitusta on vaikea selittää näyttämättä, mutta kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Lyhyesti ilmaistuna: se säästää maalarin hermoja. Telan kanssa sorkkiminen ei ole niin pilkuntarkkaa,

Rolleri. Tai rullaati.

Rollerin jälki näkyy yläreunassa

Jätimme hormin ilman tasoitetta "eläväksi pinnaksi". Se maalattiin harmaalla (joka kaupan testivaloissa oli todellakin harmaata, mutta seinällä sitten hyvin hennon laventelin sävyistä) samoin kuin siihen liittyvä tasoitettu seinä. Kun se on samanvärinen ympäröivän seinän kanssa, "elävä" pinta sointuu paremmin tasaisiin seiniin. Ratkaisu näytti hienolta, kunnes värisävy oli selvästi muuta kuin harmaa. Ongelmia tulee ainakin punaisten metallikaappiemme kanssa.

Värivirheitä tuli myös kattoihin. Pohjamaali loppui kesken, joten jouduimme ottamaan käyttöön pulverimallisen "varamaalin" R:n varastosta. Ostamamme maali oli valkoista, siis valkoista valkoista. Varamaali oli maalarinvalkoista, eli aavistuksen siniseen taittuvaa (lumen väristä?). Eroa ei tietenkään huomaa ellei katso makuuhuoneiden kattoa samassa tilassa. Asiasta tietämätön tuskin huomaa, mutta omaan silmään se pistää kun tietää mitä katsoo.

Entisen olohuoneen ja uuden sellaisen välissä on nyt ovi, joka odottelee vaan päällystä lastulevyn muodossa.

Mitä puuttuu? Toinen murheenkryyninurkista, eli olohuoneen nurkka on vielä laittamatta, mutta sen kipsikerros kuivaa parasta aikaa. Keittiön päätyseinä on maalamatta, mutta se on pesty, kipsattu ja hiottu. Eteisen tummanvihreäpohjainen seinä kaipaa vielä maalikerrosta samoin kuin tuulikaappi.  Muuten tosiaan ollaan voiton puolella. No, jos ei lasketa kaapinovia ja joidenkin ovien karmeja. Mutta ne hommat voi tehdä vaikka kalusteet paikoillaan!

Tapetointi suoritetaan ensi tilassa - kunhan keksimme miten sen teemme. Sitä ennen täytyy myös katsoa netistä laminaatinasennusvideoita.

Asuntoon pyrkii koko ajan ampiaisia. Jossain on siis ilmeisesti pesä. Paha kyllä, perheen kaunistus on niille pahasti allerginen. On siis hankittava ikkunoihin jonkinsortin verkot - tai sitten adrenaliinikynä kaappiin hollille.

19. 20. ja 21. päivä - Seiniä

19. Päivä

Pohjatöitä seiniin. Hissi on käyttökunnossa!

Muovimattoa lähti lattioilta. Sen alla oli karva, joka jäi liiman kanssa betoniin kiinni. Tässä avuksi lennähti maalin/tapetinraastin, joka oli kuin tarkoitettu hommaan, johon se nyt valjastettiin.

20. Päivä

Seinien hiomista ja maalausta. Muutama kaluste hiottiin odottamaan OSMO-puuvahakäsittelyä. Kohteeksi joutuivat Artek-jakkarakopiot ja 60-lukulainen radiopöytä. Muuten päivä koostui pitkälle kipsauksesta, hiomisesta ja maalauksesta.

Maalauksesta sen verran, että jokin tuossa kipsauksessa on jostain kohtaa väärin, nimittäin maali kuoriutuu arvaamatta kohdista, joilla ei välttämättä ole mitään yhteistä. Toisista kohdin maali taas tarttuu hyvin kipsiin. Vastaus on tähän mennessä ollut maalin laimentaminen. No, vesiliukoista maalia voikin helposti laimentaa. Ehdoton miinuspuoli maalivalinnassamme on sen kestämättömyys. Seinät voivat "tulla alas" hetkenä minä hyvänsä. Todennäköisesti vastaus on myöhemmin uudelleenmaalaus alkydimaalilla. Sen hintalappu vaan rokottaisi kukkaroa liikaa.

Päivän remonttiaforismi: "Vatupassi on remonttimiehen valomiekka". Kiitos siitä R:lle.

21. Päivä

Aamusella kävi sähkömies. Tarkoituksena oli siirtää poistetun seinän sähkö kiinteään seinään. Naapurisopua edistäen työ aloitettiin kahdeksan pintaan sirkkelöimällä kaksi uraa lattiaan. Kun urat olivat lattiassa ja oli aika piikata ura sähköjohtoa varten, sähkömies havaitsi tehneensä virhearvioinnin. Sähkö nimittäin oli jo vedetty seinästä lattiaan. Homma olikin siis kymmenen kertaa helpompi kuin alunperin näytti. Pieni nips vaan, langaton rasia seinään pistorasian kaveriksi ja lähetin käteen. Homma oli sitämyöten selvä. Ja satasen halvemmalla kuin alunperin. Paitsi että lattian railot on nyt paikattava.

Konevuokraamosta tuotiin tänään teollisuusimuri, joka olisi pitänyt varmaankin jo pahimman pölytyksen jälkeen tuoda hommiin. Tehoa on enemmän kuin datsunissa. Naurettavinta oli viikonloppuvuokra, joka oli alle puolet kilpailevan yrityksen päivävuokrasta. Lisäksi hintaan kuului kotiinkuljetus. Uskomatonta.

Muuten asunto on edistynyt maalauksella. Melkein kaikki seinät on maalattu joko valmiiksi tai ainakin pohjamaalilla. Pohjamaalia tarvitaan useampi kerros pariin paikkaan, mutta se pääsi loppumaan. Pelastava ritari oli R, joka kaivoi oman remonttinsa jäljiltä jauhemallista maalia. Odotamme malttamattomina sen kanssa läträämistä. Muutama pieni yksityiskohta ja keittiö on vielä laittamatta, mutta ehkä tässä ollaan jo voiton puolella. Täytyy toivoa, että pikkuhuoneen tapetti menee seinään kiukuttelematta.

Valkeaa... niin paljon valkeaa..

Uskomatonta, miten likainen asunto on. No, edellinen asukas ikänsä puolesta tuskin on päässyt kiipeämään katonrajaan poistamaan rasva-pölykerrosta keittiön kaapeista, mutta silti. Yök. Taikasieni tulee todella tarpeeseen mm. ikkunanpokia, kaakelisaumoja jne. siivotessa.

Yllätykset eivät kuitenkaan loppuneet viimeisimpään. Eteisen maalin alta löytyi taas niin kauniita patentteja, että niiden hiomiseen vierähti tunti-pari. Nyt täytyy enää toivoa, että keittiön seinissä ei mene montaa päivää. Mutta maalin suhteen edistymisestä olemme ikuisesti kiitollisia R:lle, joka on uhrannut iltojaan apunamme.

Suunnitelma on seuraava: 
la - vielä on hiottavaa ja maalattavaa
su - seinät valmiiksi
ma - laminaatit lattiaan, ostoksia
ti - tarkastus, laminaatteja lattiaan ja listat seiniin
ke - loput hipistelystä
to - pakkaamista, viimehetken paniikkitekeleet asuntoon
pe - siivous, kaatopaikkajätteen vienti
la, su - muutto
ma - vanhan asunnon siivous

18. päivä - Maalia seinään

Makuuhuoneissa on nyt pohjamaalia yksi kerros. Pohjamaali oli sen verran paksua, että sitä piti laimentaa vedellä. Muuten sen tarttuvuus ei ollut parasta mahdollista, koska liian ohut kipsikerros lähti paksun maalin mukana irti.

Makuuhuone (ent. olohuone) maalissa...

Murheenkryyninurkka pikkumakuuhuoneesta kipsattu ja maalattu...

Pikkumakuuhuone maalissa...

 Olohuoneen pinnoittamaton betoniseinä on nyt hiottu ja kolot paikattu. Seuraavaksi ensimmäinen kipsikerros hiotaan ja päälle vedetään leveällä lastalla tasoittava kipsikerros.

Kaunistus lähti hermolomailemaan kotiin (pesemään pyykkiä) ja R maalaili seiniä Karvanaaman kanssa.

17. päivä - Totaalinen saamattomuus

Saamattomuus kukoisti tänään. Päiväohjelma sisälsi ostoksia, kipsausta ja hiontaa. Muoveja on nyt ripustettu oviaukkoihin, jos se hillitsisi vähän seinien hionnasta kantautuvaa pölyä, mutta muuten työ ei tuntunut edistyvän. Paitsi että kaksi huonetta on huomenna maalauskunnossa ja R tulee avuksi. Hänestä on niin paljon apua ollut, ettei oikein tiedä miten noin ruhtinaallisen avun voisi palkita.

Huomenna aloitetaan tasan kahdeksalta ja tehdään töitä niin pitkään kun valoa vain riittää. Metelirajasta pidetään kyllä kiinni, mutta tämän päivän rötväys on jotenkin kuitattava.

16. päivä - Lisää samaa

Tänään lähti poltettava materiaali kiertoon. Aamupuhteiksi kävi Työkaveri isänsä kanssa nostelemassa puut kyytiin. Kaksi peräkärryllistä puuta siitä lähti seniori-ikää tavoittelevan mökkiä lämmittämään. Saatiin siis vielä hyvä mielikin sen lisäksi, että säästyttiin yhdeltä ylimääräiseltä kaatopaikkareissulta.

Mitään radikaalia ei tapahtunut. Saimme entisen olohuoneen - tulevan makuuhuoneen seinät kipsattua, joten se alkaa olla maalia (ja laminaatteja) vaille valmis.

Kaksi pahinta on vielä jäljellä, eli puretun seinän katkaisimen siirtäminen seinään ja tulevan olohuoneen seinien kipsaus. Sitten ollaan jo voiton puolella. Maalaamiseen, laminaatteihin, listoihin, siivoamiseen ja muuttoon on käytettävissä sitten kaksi viikkoa. Loistavaa!

Nyt illalla vain jännitetään saako Suomi vihdoinkin jääkiekon maailmanmestaruuden. Edellisestä kerrasta onkin jo turhan kauan. Mutta kunhan maalit on lauottu, niin meillä pistetään nukkumaan. Maanantain työlistalla on muovimaton haku. Se oli tilauksessa ja saapuikin Palokan K-Rautaan aiemmin kuin lupasivat, siitä pisteitä taas sinnepäin. Tarvitsemme myös kipsiä lisää ja ehkä vielä jotain pientä. Budjetti on tässä vaiheessa jo ylittynyt parilla kympillä.

"Parempi sitten rötvätä loppupäässä hommia", sanoi Karvanaama iltakuudelta, kun olisi pitänyt lopettaa hommat. Teimme siis hommia iltakahdeksaan, mutta yritimme pitää kolinan minimissään.

15.päivä - Apulaiset

Tänään oli oikein hyvä päivä.

R, Pikkusisko ja sen Sulho kävivät apuna ja työt edistyivät huimasti.

Nyt on parketit poissa viimeistä palaa myöten. Parketin alta löytyi äänenvaimennusmateriaalina aaltopahvia ja sen alta muovimattoa. Paitsi keittiöstä, josta parketin poiston jälkeen löytyi homeista aaltopahvia. Sen alta paljastui kerros kamalaa vinyylipintaista korkkimattoa, joka oli liimattu niin tarkasti lattiaan, että sitä revittiin useammallakin välineellä, mm. puukolla, maaliskrapalla, kirveellä.. Mattoa löytyi mm. jääkaapin ja hellan alta. Hella kun vedettiin pois paikoiltaan, sen sivustoilta löytyi parin vuoden ruokalista... -mutta ei ole sotkua, jota ihmesieni ei osaisi poistaa..

Pikkusisko parin viimeisen parkettipalan kimpussa...

Sisko ja sen Sulho poistamassa keittiön lattiaa

Maalausapua ja opetusta saimme R:ltä. Kyllä huomasi, kun asiansa osaava henkilö maalasi. Pieniä ongelmia lukuun ottamatta nyt on maalattu kattoa ja seinää. Varsinainen maalaustyö kestää kuulemma noin kahdeksan tuntia. Pohjatöitä on kyllä vielä moneksi päiväksi jäljellä... mutta loppua kohti edetään.

Pikkumakuuhuoneen seinä sai pohjamaalin

Tuolin takana 1. maalikerroksen saanut seinä

Nyt on jokaisesta huoneesta revitty loputkin rullaverhot, verhokiskot, laudat jne. Kuvasta ei näe kunnolla, mutta rosoisena jo seinä on paljon parempi. Huone vaikuttaa isommalta ja korkeammalta. Verhoviritelmien tilalle on tulossa harmaat yksinkertaiset tangot.

Verholaudat poissa huoneista..

Keittiön pikkuikkunasta kiskottiin ruma, rikkinäinen keltasävyinen kaihdin pois. Tilalle on nyt keksittävä jotain. Tällä hetkellä ideana on laittaa tumma bamburullakaihdin, mutta suunnitelma saattaa muuttua.

Alkuillan hetki..

Päivän negatiivisesta puolesta vastasi yksi niksautettu selkä. Kaunistus aivasti ja jokin selässä niksahti pois paikoiltaan. Sitä sitten moniäänisin ohjein yritettiin saada paikoilleen, mutta selkä päätyi pienen tuolinselkärusauttelun jälkeen ojennukseen - ainakin toistaiseksi.

13. ja 14. päivä - sekä perjantai 13.

Mitään näkyvää ei ole tapahtunut. Pölyä on kyllä senkin edestä, joten jotain on varmasti tapahtunut. Sitä pölyä saa olla koko ajan lapioimassa (!) pois, imuroimassa ja pyyhkimässä. Kohta sen pitäisi loppua, nimittäin tämänpäiväisen tasoittelun (ja kahden rikkoontuneen nauhahiomakoneen jälkeen), seinät alkavat olla tasoitusta ja sitten maaleja vailla. Tässä on nyt kaksi päivää tasoitettu ja pakkeloitu.

Poistettujen verholautojen takaahan löysimme tasaiset katonpalat, jotka eivät täsmää roiskekaton kanssa. Kipitimme eilen aikaisin aamusella Seppälän RTV:lle ja sieltä erittäin asiantuntevan myyjän avulla löysimme maalin -ja omituisen näköisen telan, jolla tuota 60-lukulaista "roiskekattoa" voi tehdä. Ensimmäisen kokeilun jälkeen teimme päätelmän, että maalia on vain laitettava järkyttäviä määriä. Se toimii muutenkin hassusti, eli vedetään ensin kerros maalia ja sitten vasta kuviotelalla päälle.

Näkymää tulevan olohuoneen nurkasta ulko-ovelle päin.

Pikkumakuuhuone alkaa olla siinä kuosissa, että sitä voi kohta maalata. Se järkyttävä vaatekaapin suojista löytynyt seinärakennelma on saanut nyt tasoitteeksi kipsiä niin paljon, että sen kuivumista saanemme odottaa vielä huomisen päivän. Kunhan se saadaan valmiiksi, voi huoneen tehdä valmiiksi. Tapetointia odotellessa.

Pikkumakuuhuoneen seinäviritelmän kipsaus odottelemassa tasoitekerrosta

Autopaikasta tulee vielä ongelma, syvä sellainen. Neljäntenä jonossa ei ole kivaa, kun vieraspaikat ovat koko ajan täynnä. Tänään auto oli parkissa pihassa sakkoalueella. Näihin koko ajan ilmeneviin ongelmiin ja lisätekemisiin liittyvään rahanmenoon ei todellakaan kaipaisi ylimääräistä sakkolappusta. Mutta ei hätää; Perjantai 13. päivä ei ollutkaan epäonnen päivä, vaikka pahaa enteili myös ostamiemme särkylääkkeiden hinta €6,66. Hyvä ettemme ole taikauskoisia.

Lauantaina saamme apuvoimia seinien tasoitukseen ja lopun parketin poistamiseen. R ja Pikkusisko tulevat apuun. Mahtavaa, että töissäkäyvät ihmiset luopuvat vapaapäivästään (tai osasta siitä) tehdäkseen korvauksetta hommia. No, ruokapalkalla. Aloitamme jo aamusta, mutta metelöimme vasta kahdentoista jälkeen. Nyt rupeaa kyllä kuukausi käymään niin vähiin, että on pakko käyttääkin tuo metelöintiaika metelöimällä. Toivottavasti kukaan naapureista ei ole niin innostunut tuosta Suomen pelaamasta jääkiekon finaalipaikasta, että ilta venähtää pitkäksi juhliessa. Herätys voi nimittäin olla ilkeähkö.

Sunnuntaina käy Työkaveri hakemassa kaikki puujätteet isälleen polttopuuksi. Naulat on nyt vedetty joka puusta. Huoh. Päivä siihenkin meni. Yllättävän paljon puuta betonibunkkerissa.

Ensi viikolla aiomme maalata ja tapetoida mikäli pohjatöissä ei tule enempää yllätyksiä. Sitä seuraavalla viikolla aiomme laittaa lattiat ja siivota. Sitten täytyykin jo muuttaa. Kauhulla odotamme muuttopäivää, nimittäin hissi on edelleen poissa käytöstä kuiluun ilmaantuneen veden vuoksi.

12. päivä - Shoppailua ja pientä puuhastelua

Tänään näytti kovasti aikaansaamattomuudelta, mutta sitä ei suinkaan ollut. Lukemattomista työkaverin isälle polttopuiksi menevistä puista lähti tänään nauloja perheen kaunistuksen irrottamana. Rakennusjätteen lajittelu on yllättävän tuskaisaa hommaa: Puut omaan kasaan, polttoon kelpaamaton lastulevy jätekasaan muovin ja muiden pinnotettujen kanssa, naulat ja ruuvit metallien kanssa.. Tapetit ja pöly on kyllä heitelty ihan surutta jätesäkkeihin yhdessä muun romun kanssa. Sen verran laiskoja ollaan.

Saimme jätteiden lajittelukeskuksen ostettua ja ihan asennettua. Asunnossa oli ostettaessa vain yksi ainoa roska-astia (karmaisevaa), joka ei täytä meidän perheen kierrätyskriteereitä laisinkaan. Allaskaappi on valitettavan - säälittävän pieni, joten lasi, paperit ja pahvit täytyy vastedeskin kerätä johonkin toisaalle. Todennäköisesti viereiseen kaappiin. Nykyisessä asunnossa ne kerätään valtaviin Ikean ostoskasseihin, mutta tässä asunnossa keittiö ei ole tarpeeksi iso moiseen toimintaan. Mutta sentään biojätteet, tölkit ja metalli saivat nyt omat ihkauudet kipot. Pitääpä muistaa ottaa selvää lähimmistä kierrätyspisteistä.

Jätevaunu <3

Tuulikaapissa ei ole minkäännäköistä sähköä valaistusta varten, joten ratkaisimme valaistusongelman Osramin nerokkaalla lamppusysteemillä. Toimii pattereilla, mikä on tietysti sääli: Täytyy ostaa kolmen aan akkuja ja niille laturi. Mutta liiketunnistuksesta plussaa. Eikä hintakaan hajottanut kukkaroa: alle 15 euroa. Ovisilmä tekisi vielä mieli hankkia, mutta isännöitsijää on jo vaivattu niin paljon, että uskaltaakohan tuohon enää lupaa kysyä..

Tänään on käytetty hiomakonetta seiniin, siis niihin keltaisiin ja vihreisiin, joiden alaosa on pakkeloitu jollain ihmekamalla, joka lähtee vain nauhahiomakoneella tai rälläkän hiomalaikalla. Tasohiomakone vain ärisi seinälle sen sijaan, että olisi tehnyt jälkeäkään tuohon outoon pakkeliin. Pakkeli tuntui sormissa tahmealta, vaikka on varmasti ollut seinässä sen kymmenen vuotta - vähintään.

"On se perkele, kun seiniin täytyy nauhahiomakonetta käyttää!"

Rälläkästä tuli mieleen, että sitä käytettäessä palohälyttimet riemastuivat vallan kovasti. Sääli sinänsä, se olisi ollut paras keino selvittää erittäin paksut kohdat omituista pakkelia. Emme kuitenkaan kehdanneet naapureita pelotella jatkuvalla piipityksellä. Verkkovirrassa kiinni olevat palohälyttimet ovat siitä kehnot, ettei niitä voi tilapäisesti hiljentää...

Sitä kipsipölyä on joka paikassa. Sitä siivotaan koko ajan pois, mutta siitä ei vaan pääse eroon. Imuriparka on puolikuollut. Tosin sepä ei mikään raksaimuri olekaan, vaan normaali koti-imuri, joka päivitettiin tosiaan tuolla paperipussilla kestämään hienojakoisempaa pölyä. Olisi kai tuommoisen rakennusimurin voinut vuokratakin, mutta eipä tullut mieleen. Meillä on muuten kahvinkeittimellä käyttöjen välissä muovikassista tehty huppu.

Pikkumakuuhuoneen seinät ovat toivottavasti siinä kunnossa, että se voidaan tehdä valmiiiksi pian. Sitä tarvitaan viimeistään siinä vaiheessa, jos (ja kun) remontti venyy (näiden jatkuvasti seuraavien yllätysten johdosta) ja nykyisen asunnon hallinta-aika loppuu... jossainhan on asuttava.

Päätettiin repiä kaikki verholaudat alas ja laittaa verhotangot. Tasoitustyö lisääntyy, mutta lopputulos toivottavasti kestää ajan hammasta paremmin kuin 60-lukulaiset jättiverholaudat. Keittiön mini-ikkunasta lähtee rikkinäinen kaihdin ja tilalle tulee trés chic bambuverho. Tai jotain halvempaa.

Yritimme etsiä jotain maalia, jolla tehdä samanlainen "nyppykatto" kuin näissä 60-luvun halpabetonitaloissa on. Meillä on nimittäin keskellä olohuonetta nyt "nypytön" katto johtuen puretusta seinästä, samoin jokaisen poisrevityn verholaudan "takana". Kuulimme Palokan K-raudassa (jossa on muuten erinomainen palvelu), että jonkinlaista korjaussuihketta on. Toivomme. Aamulla käymme RTV:ltä ja Värisilmältä kysymässä.

Olemme kuulemma neljäntenä autopaikkajonossa. Toivottavasti autopaikka irtoaa ennen talvea, muuten on perheen ranskatar ongelmissa pakkaslähtöjen kanssa. On se tuo uusi asunto-osakeyhtiölaki niin hieno asia.. sen yhteydessä tuli muutos mm. tähän autopaikkajuttuun: Omistaja-asukas on nyt "laskettu vuokralaisen tasolle". Vielä on ymmärtämättä, mitä hyvää tuossa laissa on - se kun on meille tuonut pelkästään lisäharmia ja rahanmenoa.

Testattu: Lidlin Enebacken (?) lihapullat. Ellei eniten, niin ainakin tarpeeksi lihaa - eikä seuraavana päivänä flatuloi säilöntäkaasumaisia hajuhaittoja.

Vammat: Viimeistä väliseinän tukipuuta repiessään Karvanaama veti koko hökötyksen päälleen ja tuli tikkailta alas rytinällä. Kyynärpää näytti illalla mukavan mustalta. Perheen kaunistuksen ranne on vieläkin koulutusta vaille lääkärin papereilla arvioituna kovin jännetuppitulehduksellinen ja peukalo rasitusvammainen. Mutta olihan tuo jo aikakin opetella käyttämään vasenta kättä.

Joko nyt on 11. päivä?

Tänään toivottavasti loppui sitten se tapetin kanssa leikkiminen. Viimeiset "maalipinnan" alla olleet tapetit hävisivät tänään. Eteisen suuren peilin takaa löytyi kiva yllätys. Liekö maali loppunut kesken...

Näissä seinissä oli joskus myös panelointi... Etualalla peilin takaa yllätys.

Sinne meni. Nyt ei ole enää väliseinää.. Tuossa on ensi kuussa meidän olohuone.

Pieni silmäys työkaluihin, jos jotakuta kiinnostaa.

Tänään saatiin aikaan: seinä pois, halkeamia korjattu, reikiä jne paikattu, puolet parketista pois, nauloja polttopuiksi menevistä puuosista (meillä myös lajitellaan metallit, pahvit ja paperit) pois... Lisäksi juotiin ensimmäiset remppakahvit. Oli hyvää.

Vammat: Karvanaama tempaisi sahan nenäänsä. Saa selitellä huomenna töissä.

Testattu:

Betonin halkeamiin ja reikiin

... ja tällä tasoitetaan seinät

9. ja 10. päivä - Kerpeleen tapetteja ja jotain uuttakin

9. Päivä - Kerpeleen tapetit!

Vanha olohuone - josta on tulossa tämän pariskunnan makuuhuone - pääsi vihdoinkin eroon lopuista tapeteistaan. Kaunistus aloitti myös reikien pakkeloinnin.

Mutta sitten kun homma oli ohi huoneen osalta, huomattiin, että eteisessä ja keittiötilassa on maalattu tapetti ja nähtävästi vanhan puolipaneloinnin jättämät jäljet oli pakkeloitu tökerösti. Voisi sanoa, että onni onnettomuudessa on se, että tapetti lähtee helposti puukolla pitkinä soiroina irti, sillä TAPETIN ALLA ON MAALI! Tuo oli mitä suurin yllätys! Ja ärräpäitä pääsi monen tunnin ajan ja niin kovalla äänellä, että naapuritkin varmasti kuulivat.

Onneksi keittiöremontissa tapetointi oli poistettu (tai siis emme uskalla mennä edes sorkkimaan seiniä), kylpyhuoneeseen vievän lyhyen käytävän seinät oli peitetty maalilla, eikä tuulikaappiakaan oltu patenteilla pilattu.

Kyllä tuo tapettihelvetti olisi jo aika olla ohi, mutta minkäs voit. Vielä on rimpuiltava hetki.

10. Päivä - Lomasuunnitelmat uusiksi ja seinä alas

Eilisen tapetti- ja pakkelikammotuksen johdosta Karvanaama laittoi lomat uusiksi. Kesäkuun suunniteltu 3vko loma siirtyi lähes kokonaisuudessa toukokuulle. Siinä on sitten sitä kaivattua lisäaikaa, jotta aikataulu pitäisi. Toivottavasti se pitää!

Tänä päivänä Kaunistus piti vapaapäivää, sillä käsi ei enää kestä mitään. Sen verran rankkaa tuo yhteen menoon monta tuntia usean päivän ajan kestänyt tapetinraaputus oli.

Toinen puoli meni asunnolle pariksi tunniksi illalla toteuttamaan sitä mistä on haaveiltu rempan alusta lähtien - väliseinän purkua. Eli muutostyöhakemus hyväksyttiin, joten väliseinän ja lattian purkaminen voitiin aloittaa.

Väliseinä lähti, melkein.

Väliseinän lastulevyt revittiin pois ja tukipuita lähdettiin purkamaan irti. Kuten aiemmin oli jo taskulampun kanssa uumoiltu, niin sähköt tulevat lattiasta. Tämä tarkoittaa tällöin vain sitä, että sementtilattiaan koolataan ura, jossa sähkörasia viedään kiinteään seinään pinta-asennuksena. Nyt onkin aika siis mennä sähköliikkeeseen ostamaan langaton lähetin ja rasian sisään asennettava vastaanotin valoille. Väliseinän purkamisen jälkeen asunnon ilme muuttui kertaheitolla. Valitettavasti sitä ei näin kuvina voi välittää, mutta muutos oli ihmeellinen!

Tienpuoleisesta pikkumakuuhuoneesta lähti tänään parketti ja sen alta lähti myös vanha muovimatto. Mahtava homma, että parkettia ei oltu liimattu lattiaan kiinni ja muovimatto oli myös todella helppo ottaa irti (kiitos vanhantyylisen "karvoituksen").

Laminaatti odottaa kiltisti.

Valitettavasti kuvat ovat tällä kertaa huonoja, koska kamerana toimi ZTE Blade. Mutta toivottavasti kuvista saa riittävästi selvää - ja mikä parasta, vihdoinkin tien puoleisen makuuhuoneen kävivät urakointifirman miehet korjaamassa!

Viimeinenkin reikä ja halkeama paikattu.

Työpaikalta lupautui eräs avulias herra ehkä jo huomenna auttamaan seinien kipsaamisessa. Kehuskeli jopa tehneensä lyhyeksi käyneen jalkalistan loppupätkän kipsistä.

8. Päivä - Edelleen tapettia.. ja vähän muutakin

Lauantai olikin siitä nösvö päivä, että aloitimme hommat vasta yhden pintaan ja lopettelimme jo, kun kello kääntyi iltakuuteen - lupasimmehan naapureille, että meidän remontilta saavat viikonloppuisin ainakin ilta- ja aamurauhan.

Pikkumakuuhuone on iltapäivisin kuin pätsi. Sinnehän onkin hyvä sijoittaa tietokoneet, joita meidän perheen määrillä voidaan kutsua jo lisälämmittimiksi. Kylpyhuonekin on virallisesti korkattu, kun isäntä kävi siellä pesemässä päivän pölyt niskastaan. Havaittiin, että joku taavi on asentanut vessanpöntön vinoon. Tuntui hassulta istua siinä ja tuli hetken epäiltyä omien kankkujen sopusuhtaisuutta - mutta vatupassi sitten paljasti armottomasti, että pönttö oli vinossa kuin ukkivainaan heinäseipäät.

Kuvassa vasemmalla vaatekaapin takaa löytynyt karmaiseva ilmestys.. 

Ei jaksa oikein ymmärtää mikä mahti maailmassa saa valitsemaan rullaverhotkin niin typerästi että hyi. Ikkunathan meillä ovat rakenteeltaan pieni ikkuna - iso ikkuna - pieni ikkuna. No, rullaverhot on sitten valittu niin, että iso rullaverho on osittain pienen ikkunan ja kokonaan ison ikkunan peittona. Yhdessä pikkuikkunassa on oma rullaverho. Voi huoh... No, nuo rullaverhot lähtevät todennäköisesti kiertoon. Oli tyhmää edes pyytää ne kaupan yhteydessä mukaan. Mutta se oli kokonaan emännän vika.
 

Paikattuna "pienet" tapetinpoisto-onnettomuudet.  Oli muuten huonoa pakkelia (Ei Bilteman)

Ylemmässä kuvassa karmit poissa kipsausta ja maalausta varten. Rasiat lähdössä seuraavaksi. Ja ovi. Joku oli oveen laittanut kukkatarran, joka poiston yhteydessä oli näköjään ottanut maalit ovesta mukanaan. No, oli sitten paklattu tuo kukkasen jälki "peittoon", joten ovessa on pakkeliläntti, jossa on vielä selkeä kukkakuvio. Koska olemme persaukisia, ovi on jotenkin pelastettava. Voi, kun olisi ideoita..

Irrotuksessa maailman typerin antennikaapelin veto (viiden tapettikerroksen päälle joillain niitintapaisilla - ei kuitenkaan popniiteillä...)

Seuraava LVIS-remontin yhteydessä tehty ultimaalinen typeryys kyllä jätti aika sanattomaksi. Kirottiin sekä remontin tilaaja että tekijä sinne alimpaan taas jälleen kerran. No, pintavetonahan vanhaan taloon uudet piuhat on vedettävä, jos raha on rajallista - ja näin tässäkin asunnossa on tehty. Nähtiin kyllä listat jo aluksi, mutta ei todellakaan ajateltu, miten typerästi ne oli voitu vetää. Ensinnäkin kaapelikourut oli asennettu niiden viiden tapettikerroksen päälle. Toisekseen ne oli laitettu paikoilleen popniiteillä. Mikäli joku olisi edes sekunniksi pysähtynyt ajattelemaan, ehkä joku olisi tajunnut tehdä toisin. No, isäntä reippaana poikana päätti, että me kuljetamme kaapelin lattian alta. Emme tuohon huoneeseen antennikaapelia edes tarvitse, koska emme katso televisiota - mutta mikäli joskus asunto myydään, olisi sellainen kaapeli varmasti hyvä olla olemassa... Oli sääli tuhota uusia kaapelikouruja, mutta minkäs teet. Muovit irti ja niitit pois vasaralla ja taltalla.

Kaapelikouru auki ja niitit näkyvissä..

Kipsiä seinään

Pikkumakuuhuoneen pieni tapetinpoisto-onnettomuusseinä sai tänään kipsipinnan, jonka päälle sitten parin päivän päästä aletaan telaamaan maalia. Alla kuvassa kipsi on vielä hiukan kosteaa. Mikäli lehti-installaatio ikkunassa jotakuta mahtaa ihmetyttää, syy on vallan yksinkertainen: Rullaverhot otettiin pois ja ikkuna pokineen oli suojattava mahdollisilta roiskeilta. Lisäksi sanomalehdet pitävät armottoman paahteen poissa.

Kipsi kuivumassa

Testattu:

Bilteman spakkeli: Purkista löytyy, hinta on pienehkö, sävy on valkea. Helposti levittyvää.

Bilteman levityslasta: Kevyt, täytti tehtävänsä. Kympin halvemmalla kuin "alan liikkeestä".


Tästä jatketaan huomenna... vaikka onkin sunnuntai ja äitienpäivä.